perjantai 20. kesäkuuta 2008

Kotona!

Täytyy myöntää että oma sänky ja suihku tuntui aika hyviltä. Ja oma tuttu aamiainen, vaikka kyllä eteen tuotuihin tuoreisiin papaijoihin, ananaksiin, mangoihin, toasteihin ja banaanipannukakkuihin voisi tottuakin. Kaikkialla roikkuu pyykkiä kuivumassa ja kamat on melkein purettu. Niin ja mäyrät on kotona <3

Oli aivan mahtava reissu. Paras reissu koskaan! Mutta mitä enemmän reissaa, niin sitä enemmän tulee uusia matkasuunnitelmia. Mitä jos ensi kesänä irrottaisi kuukauden ja kiertäisi Lombokilla näkemättä jääneet paikat ja kävisi Sumatralla? Air Asia kuitenkin lentää edullisesti ja luotettavastikin noita Aasian sisäisiä lentoja.

Mutta ensin juhannus ja sitten uudet suunnitelmat!

.Riikkis

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Lahtotunnelmia...

Tosiaan alkaa kolmen viikon reissu olla takana. Tunnelmat on nyt hiukan ristiriitaiset. Reissu on ollut ihan mahtava ja on tullut nahtya paljon uusia asioita. On uusia kokemuksia joista kaikki ystavat saa kuulla jatkossa ihan liiankin kanssa. On siis ollut ihan mahtava reissu.

Riistiriitaisuuksii:
On tosi kiva palata huomenna kotiin. Oikein odotetaan puhtaita lakanoita, omaa suihkua ja kaikkia tuttuja asioita ja esineita. Eika vahiten tuttuja ihmisia ja mayria. On siis tosi hienoa palata kotiin. On viela niin paljon mukavia asioita edessapain. Juhannus, Amy, Vetelin kisat, Tammerfest, Wanajafestival ja sokerina pohjalla Sziget. On siis mita odottaa ja miksi tulla takaisin.

Mutta toisaalta. Koska on ollut niin kivaa niin nyt vaan miettii samalla etta milloin paasee reissuun uudestaa. Jai niin paljon nakematta ja kokematta etta pitaisi paasta heti takaisin. Joka hetki vaan miettii miten onnistutaan jarjestamaan uusi ja pidempi reissu tanne Aasian suuntaan tai vaihtoehtoisesti Afrikkaan. Kaikki pitaisi nahda ja heti.

Thaimaa kuittaa ja kiittaa. Seuraava kirjoitus sitten Suomesta kun tehdaan loppuyhteenvetoa ja koostetaan faktoja. Juhannuksen jalkeen ehka kuitenkin.

T: Pasi

Viimeisia viedaan

Se on viimeinen paiva taalla Bangkokissa. Huomenna lahto kohti kotoista Suomea ja juhannusta.

Tanaan on ollut taas shoppailupaiva. Ollaan edelleen kierrelty ostoskatuja ja ostoskeskuksia. Ollaan ihmetelty kun taalla kaikki meidan tuntemat merkit maksaa +30% Suomen hintoihin verrattuna. Tuntuu tosi oudolta kun taalla on muuten niin halpaa. Tuliaisia on tullut osteltua seka kaikkee muuta pienta kivaa. Ostettiin esimerkiksi syomapuikot kotiin seka lukuisia eri mausteita joita ei suomesta saa tai sitten ne on tolkuttoman kalliita.

Tanaan ollaan ajeltu myos taas taxilla ja todettu ettei se aina taallakaan niin kivaa ja helppoa ole. Yritettiin yhdelta ostarilta taxia tossa viiden aikaan iltapaivalla eli pahimpaan iltapaivaruuhkaan. No kun vihdoin saatiin auto pysaytettya niin se otti meidat kyytiin mutta ei suostunut kayttamaan mittaroi vaan vaati kamalaa ylihintaa kyydista. Ei sitten paasty sopuun sen kanssa vaan hypattii kyydita kesken reissun kun taxi pysahtyi ruuhkaan eika maksettu mitaan. Jatkettiin sitten uuden taxin metsastysta, mutta kukaan ei suostunut mittaria kayttamaan kun sita kysyttiin. Lopulta loytyi kuski joka puhui amerikkaa ja kertoi ettei ne suostu kayttamaan sita ruuhka-aikoina kun seisoskeluajalla on niin paska taksa. Lopulta paastiin sopuun hinnasta ja saatiin kyyti seuraavaan kohteeseen. Semmoinen kyyti siis tanaan.

Loppuilta menikin sitten ruuan kanssa ja nyt on vuorossa netti ja kohta pitaisi lahtea pakkaamaan.

Huomenna kyyti kentalle lahtee klo 8 ja kone kotia pain klo 11:50 jos on ajallaa. Vantaallaa ollaan sitten 18:10. Toivon mukaan. Ja kiitos Hannalle etta meilla on kyyti myos kentalta kotiin.

Huomiseen mussukat.

T: Pablo

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Matkalukemiset

Reissu alkaa olla melkein finaalissa, mutta kirjoja olisi viela lukematta. Taytyykohan jatkaa vahan reissua, hehee? Luettua tuli Himoshoppaaja, Madventuresin kansainvalisen seikkailijan opas ja Enekelit ja demonit. En edes muista, koska olisin viimeksi paassyt kirja viikossa -tahtiin. Miten sita on muka aina liian kiireinen lukeakseen hyvia kirjoja?

Himoshoppaaja loytyy muuten nykyisin Gili Menolta saaren pohjoisosasta pienesta kirjakioskista. Lahjoitin sen sinne myytavaksi, kun rinkkaa piti jostain paasta tyhjata. Jos siis matkaat sinne ja olet vailla lukemista (hyvin kevytta sellaista siis), niin kay tsekkaamassa!

.Riikkis

Rehellisia taksikuskeja

Klo 21:07 ja Pauli ihan puhki.

Hitto etta tanaan on talsittu pitkin kylaa. Riikkis jo paikat tossa mainitsikin, mutta yhta asiaa on viela pakko hehkuttaa. Se MBK-centerin ruokamaailma The fifth food avenue oli aivan mahtava. Se oli ihan jarjettoman puhdas ja muutenkin siisti. Siella oli semmoisia isoja tiskeja monien eri maiden safkaa. Maat oli Intia, Kiina, Kreikka, Italia, Vietnam, Japani, Thaimaa ja sen lisaksi oli eri tiskit jalkiruuille, juomille, leipomotuotteille, pihvi ja grilliruualle ja lisaksi semmoinen pies&BBQ tiski. Niista siis kerailtiin ruokaa ja naytettiin semoista lapyskaa johon ne jotenkin laittoi ne ostokset ylos (sahkoisesti). Ruuat oli ehka hiukan kalliimpia kuin katukeittiossa tai ravintoloissa taalla sivukaupungin pikkukaduilla, mutta silti ehdottomasti suositeltava paikka. Oli meinaan tosi hyvat safkat ja valinnanvaraa aivan mielettomasti.

Joo mutta taxikuskeista: Ajateltiin tanaan kun tarvimme taxia jotta paasimme sinne ostoshelvettiin, etta mitakohan tasta taas tulee. Vitutti jo valmiiksi se kauhee tinkaaminen ja saataminen mita on naiden kuskien kanssa taalla ollut. Mutta mitas kavikaan. Mentiin kadunkulmaan ja saatiin nopeesti taxi. Kuski laittoi mittarin heti kiltisti paalle ja ajoi suorinta tieta kaupoille. Mittarista katsottiin summa ja maksettiin se pois. Oltais varmaan saatu kuittikin jos oltais haluttu. Oli kylla helppoa ja hieno nahda etta taallakin taxi toimii. Sama homma oli takaisin hotellille tullessa pienena poikkeuksena taxin saanti. Ekaks kun mentiin kaupoilta ulos niin nahtiin aivan jarjeton taxijono. Ei menty siihen vaan alettiin metsastaa taxia kadulta. Aika kauan sita etsittiin ja kun siten viimein se loydettiin niin se ei suostunut ajamaan meidan kampille pain. Ei se mitaan syyta kertonut vaan piti ovensa lukossa ja viittiloin meidat pois kun naki osoitteen. No me vaihdettiin sitten paikkaa ja saatiin taxi ehka 10 min odottelun jalkeen ja se toimi sitten hyvin. Oli kylla kauhee ruuhka ja 5 km matka kesti 30 min.

On muuten aika moinen ero taalla Bangkokissa taxilla ja Indonesiassa taxilla. Indonesiassa ei saanut kulke kadulla kuin 3m ja sinakin aikana kaksi kuskia yritti tarjota kyytia. Koko ajan joku huuteli "Yes, taxi, sir. Maybe transport, sir!" Siella se vitutti, mutta nyt hetken toivoin kun sita taxia etsittiin etta oltaisiimpa Balilla. Eika ehka pienin syy siihen toiveeseen ollut se etta siella oli lammin ja aurinko paistoi koko ajan kun taalla on kuuman hiostava ilma ja sataa vetta tai on vahintaa tosi pilvista ja vaan meinaa sataa vetta.

Tammoista tanaan. Kohta taas syomaan, hakemaan kioskista hampaidenpesuvetta, takaisin hotellille, suihkuun ja nukkumaan. Hiukan rutiininomaista mutta mukavaa.

Huomisen ohjelma viela avoin, mutta ainakin kauppoja viela varmasti kierretaan.

T: Pasi

Shoppailua (melkein ilman ostoksia)

Lahdettiin tanaan aamiaisen jalkeen ostoksille. Taivas naytti aika uhkaavan tummalta, joten jatin suosiolla kameran kampille. Kaveltiin ensin Khaosan roadille, eli paikalliseen reppumatkaajaghettoon. Taytyy kylla sanoa ettei se nyt niin kauhean paha ollut. Sellasta perusmenoa ja kylla sielta jotakin pienta ostettavaakin loytyi. Tosi eipa sinne ole tarvista toista kertaa suunnata. Kaiken maailman hantaheikkeja siella oli kylla yllattavan vahan ja kaupoissakin sai aika rauhassa katsella. Pisteet siita.

Iltapaivalla tuotiin tavarat hotellille ja jatkettiin MBK-Centeriin, eli sellaiseen superisoon ostoskeskukseen, josta olin kuullut suosituksia. Lafkassa oli kuusi (jos pysyin laskuissa mukana) jattimaista kerrosta taynna kauppoja. Ensin syomaan ja sitten toiveikkaina ostoksille.

Ruokakerros oli aivan mainio! Mentiin portista sisaan ruokamaailmaan, josta loytyi ruokia joka lahtoon. Annoksista oli valmiit mallit esilla, eli ei tarvinnut tilata sokkona. Ruoat maksettiin kortilla, joka sitten kuitattiin lahtiessa. Mina soin aivan loistavia intialaisia tikka masalalla maustettuna paneer-rullia. Aivan mainiota! Tiedan kylla, etta maassa pitaisi kai syoda sikalaista ruokaa, mutta jos intialaista sattuu kohdalle niin meiksi ei voi vastustaa kiusausta. Sita paitsi kylla Indonesiassakin tuli vetaistya pizzaa, kun nasi gorengit alkoi tulla korvista ulos.

Ruokaelamyksen jalkeen ostoksille. Ostokset eivat olleet elamys. Yksi kerros sita Khaosan roadin turistisettia ja loput kerrokset piraattiroinaa. Vaatekopioita, laukkukopioita, kenkakopioita, piraattimusiikkia ja -leffoja ja vaikka mita. Koko helvetin ostoskeskuksesta ei loytynyt mitaan ostamisen arvoista. Joku yksi addun kauppa sielta loytyi, mutta vahan epailytti niidenkin aitous. Converset ainakin oli taysiverisia piraatteja.

Huomisen ohjelma on viela vahan avoinna. Miten sita viimeisen paivan kayttaisi? Ostoksia vai jotain turistinahtavyyksia? Keli on tosi inhottava, kuumaa ja sateista. Ei oikein hyodyttanyt ottaa sita Penthouseakaan, kun koko ajan sataa. Vaan eipa sille mitaan mahda. Kattoterassin puutarha on kylla aivan mainio. Aionkin nauttia siita drinkin kanssa vaikka sitten sadetakkiin pukeutuneena!

.Riikkis

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Paastiin Bangkokiin

Moro taas mussukat,

Paastiin vihdoin Bangkokiin. Klo on 23.03. Saatiin kylla jo huonekkin ja syotya. Ma soin jotain paikallista nuudelisafkaa ja yllatyksekseni sain puikot joilla syoda. No, mutta eipa tuosta ollut haittaa. Hetken ihmettelyn jalkeen sain sapuskan syotya ja viela yllattavan nopeasti. Nalkaisena pystyy nakojaan ihmetekoihin. Saattaa olla etta jatkossa Puistolan perhe syo kaiken puikoilla kun se niin hyvin kavi.

Huone on ihan ok. Se on tan hotellin penthouse, mutta ei se ehka ihan silta nayta. Huone on pieni, mutta siisti. Lisaksi meilla on oma kattopuutarha josta on aika paljon iloa kun taalla sataa vetta ja salamoi. Niin ja on meilla oma ulkovessakin ja suihku. On niissa kylla sentaan katto paalla ja ihan lansimainen vessanpontto.

Matka tanne on taas olluy aika pitka. Aamulla 7.30 lahdettiin kohti lentokenttaa Balilla ja lento lahti klo 9.45. Lento jakartaa ei kestanyt kuin 1,5h mutta sitten odoteltiinkin kentalla taas reilut 5h. Taalla Bangkokissa oltiin joskus kasin aikaan. Kentalla tapasimme vantaalaisen jampan joka oli reissannut taalla jo 5kk. Se antoi hyvia vinkkeja ja niiden avulla osattiin ottaa bussi tanne hotellin lahella olevalle Khaosan Roadille ja siita semmoinen mopotaxi eli tuk-tuk tanne hotellille. Saastettiin taxiin nahden ainakin 200 bahtia (1e=50bahtia). Loppumatkan lento oli aika mielenkiintoinen. Taalla kun oli saapuessamme aivan kammottava ukkonen niin koneen ikkunoista nakyi viimeinen 15min pelkkaa salamoiden ilotulitusta. Taivas oli lahes koko ajan semmoisena sahkon sinisena ja valkoisena. Naky oli aika hurja. Konekkin heittelehti aika paljon ja varsinkin laskeutuminen oli aika janna kun kiitoradalla oli paljon vetta ja kone liukui siina hallitussa kolmipyoraluisussa. Kuskina taisi olla itse Vatanen.

Nyt pitaisi sitten harkita nukkumaan ja ulkosuihkuun menoa etta jaksaa taas huomenna tallata kaupunkia. Myos tasta hurjasta tunnin aikaerosta toipuminen vie taas tietekin hirveesti voimia. Kello on siis taalla 4h Suomea edella.

Huomiseen,

-P-

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Lahtotunnelmissa

Klo 18:43

Ollaan nyt taalla Balilla jo hiukan lahtotunnelmissa. Tanaan ollaan vaan chillailtu ja keratty aurinkoenergiaa huomista matkustuspaivaa varten. Ollaan laskeskeltu rahoja etta riittaako viela huomiseksi vai pitaako sita vaihtaa viela lisaa. Huone ollaan jo maksettu jotta saatetaan aikaa huomenna aamulla. Taxikin on tilattu jo meita noutamaan 7:30. Asken viela selviteltiin minkalaiset maastapoistumismaksut taalta oikein on. Nayttaa etta ekalla lennolla joka on Bali-Jakarta maksu olisi 30 000IDR ja Jakarta-Bangkok valilla 100 000IDR. Ainakin maaliskuulta loytyi viela tammoiset hinnat.

Tanaan pitaa viela pakata kaikki kamat valmiiksi ja hoitaa kasimatkatavarat siihen kuosiin etta ne saa koneeseen sisalle ja etta niissa on kaikki tarpeellinen jos sattuu laukut hukkumaan lennolla. Ei varmaan olisi mitenkaan ihmeellista jos niin kavisi. Allekirjoittaneella on kaynyt niin jo kahdesti ja toinen oli valilla Hki-Vaasa, joten ei se pitkaa matkaa tarvitse etta lentoyhtio ne hukkaa. Pakkaamista on vaikeuttamassa yksi patsas ja yksi rumpu seka kaksi pulloa Arakkia. Nuo kun on kaikki aika helposti hajoavaa ja kaikkia niita ei saa koneeseen sisalle vaan osa pitaa laittaa ruumaan. Ainakin tuo patsas ja Arakit. Rummun ajattelin saada sisalle. Namakin ongelmat on vaan nyt taalla Air Asian lennoilla. Finskin kanssa kotimatkalla tuskin tulee ongelmia vaikka olisi hiukan enemmankin kasimatkatavaroita.

Nyt taas mennaan seuraavaksi syomaan kuten jo jokailtaisiin rutiineihin on kuulunut ja sitten kampille pakkaileen. Huominen menee melkein kokonaan lentokentalla ja kahdella lennolla. Yksi aikavyohykekkin ylitetaan ja tullaan tuntia lahemmaksi Suomea. Bangkokissa meidan pitaisi olla huomenna joskus kasin aikaan jos koneet vaan on ajallaan. Ajallaan olo ei vaan taallapain maailmaa ole mitenkaan normaalia.

Palaamisiin, Pasi

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Universumin kehnoin reggaebandi

Huomattiin eilen aamulla hotellille kavellessa etta yhdessa rantaravintolassa olisi illalla livemusiikkia ja vielapa reggaeta. Trawanganin mainion bandin innostamina paatettiin heti menna illalla kyseiseen paikkaan syomaan. Koska mikaanhan ei voita merenrantaa, reggaeta ja grillattua snapperia tai muuta mattoa.

Taivallettiin toiveikkaina lapi hiekan ja kaupustelijoiden. Oltiin vahan ihmeissamme soittokamoista, tai lahinna niiden puutteesta. Syntikka ja yksi akustinen kitara. Hetkinen. Bandin aloittaessa ei jaanyt enaa sijaa arvailuille. Herravarjele mita volinaa! Yksi soitti syntikkaa, toinen nappaili kitaraansa kehnommin kuin mina koskaan ysiluokan musiikintunnilla ja kolmas uikutti Bob Marleyn sanoin ruotsinlaivahenkisesti.

En ole koskaan nahnyt Paulin tyhjentavan olutlasia niin rivakkaan tahtiin. Mun cokis jai juomatta. Koko kotimatkan Paulin oli pakko matkia sita laulua ja kuulemma ihan vain terapiamielessa. Ei ihan menny musiikit kohdilleen sina iltana.

.Riikkis

Lauantai. Sanur.

Tasta paivasta ei ole mitaan ihmeellista kerrottavaa. Aamiaisen jalkeen lahdettiin kaupungille ja kierrettiin tosi pitka lenkki. Eka kaveltiin taalta kaupungin pohjoispaasta etelapaahan ja sitten rannan kautta takasin hotellille. Matkaa tuli useita kilometreja. Loysin kylla kaksi uutta t-paitaakin itseleni, mutta ne uimashortsit mitka mun piti ostaa ei ollutkaan sopivat joten niita en saanut. Printti niissa olisi kylla ollut tosi hieno. Loppupaiva oltiinkin sitten altalla ja luettiin taas kirjoja. Ei edes saatu ihoa poltettua kun iltapaivasta taalla on ollut hiukan pilvista ja aurinko ei ole ollut niin kuuma. Rentoa taa kylla on ollut.

Huomenna onkin sitten viimeinen paiva taalla Balilla. Pitaa koittaa saada viela hiukan varia pintaan etta naytetaan sitten koko loppukesa tosi ruskealta.

On ollut muuten hauska huomata etta facebook on hiljentynyt taas taksi viikonlopuksi kun kaikki kaverit on Provinssissa. Niille olen vahan kade, mutta luulen etta nekin olisi mielummin taalla. Samoin katselin Ilosaaren ohjelmaa ja alkoi vahan harmittamaan etten ostanut lippuja sinne. Toisaalta saatyipa taas monta sataa euroa.

Szigetin alkuun ei ole enaa kuin 58 paivaa, joten sen odottaminen alkaa sitten heti juhannuksen jalkeen. Aika siistii!!!!

-P-

Hello sir, yes taxi yes!

Tanne Sanuriin paluun jalkeen on alkanut taas pinna kiristya paikallisten persekarpasten ansiosta. Kadulla ei voi kavella metriakaan, etteiko joku auto hidastaisi kohdalle, toottailisi ja kuski alkaisi kaupata kyytipalvelua. Taalla turistin ei tosiaan uskota jaksavan kavella metriakaan. Niin sanottu keskustelu menee aina samaa rataa:

-Hello sir, taxi? Yes, taxi yes!
-No thanks
-Transport maybe?
-No.
-Maybe tomorrow?

Persekarpasesta paasee eroon vain kavelemalla sinnikkaasti eteenpain. Pian sama keskustelu alkaakin seuraavan tarjokkaan kanssa alusta. Tiedan kylla aivan hyvin etta tyotaan ne vain tekevat ja ovat varmaan low seasonin takia niin arhakkaina tyrkylla, kun elanto pitaa jostain ansaita. Hermot on silti toisinaan koetuksella, etenkin paivasaikaan kun on niin tuskaisen kuuma ja pitaisi kavella eteenpain. Kuitenkin ihan vaan muutaman kerran olen huutanut niille Never kun ne kyselevat etta no koska se kyyti sitten kelpaisi.

Toinen ryhma on kauppoihinsa houkuttelevat naiset. Ovela houkutuskeino on huudella Just looking, looking is free, come to my shop, yes to my shop. Ja idioottikin tietaa, etta jos sinne kauppaan jostain syysta erehtyy, niin todellakaan siella ei vain katsella! Kauppaa hierotaan yhdesta tavarasta kerrallaan ja katselu on aivan mahdotonta. Jos yrittaa ulos ostamatta mitaan, niin aivan takuulla juoksevat kintereilla houkuttelemassa ja kauppaamassa jotain keksimaansa myyntiartikkelia.

Onneksi ei oikeastaan tarvitsekaan ostaa mitaan. Paras tapa on vaan kavella eteenpain ja olla huomioimatta perskarpaset kokonaan. Niin ne muutkin taalla vahan pidempaan pyorineet nayttaa tekevan. Seuraavan kerran ostoksille sitten Bangkokissa MBK Centerissa.

.Riikkis

Terveellista elamaa

On oikeestaan aika katevaa tama reissaaminen. Taa on helppo keino viettaa tervelista elamaa.

Ekaks toi kuntoilu: On tullut melkein joka paiva kaveltya ympari pitajaa useita kilometreja. Se on hommaa mita ei valttamatta tee kotona. Tai no ehka mayrien kanssa. Lisaksi on tullut joka paiva uitua jonkin verran. Sita en tee kotona lainkaan.

Ruokailut: Tulee syotya aika saannollisesti joka paiva samoihin aikoihin. Enka usko etta naa nuudeli ja riisiruuat niin kauheen epatervellisiakaan ole. Ainoo ongelma on etta tulee juotua limppareita ruualla kun taalle ei ole maitoa eika kovin usein hyvia mehujakaan. Kotona siis on terveelisemmat ruokajuomat. Onneksi nyt ollaan loydetty useista ravintoloista vichya.

Paivarytmi: Joka aamu heratys viimeistaan klo 9. Tama johtuu pelkastaan siita etta hotelliaamiaiset loppuu aina kymppiin mennessa. Siirtymispaivina tulee herattya usein aikaisemminkin. Jos olisin lomalla tai tyottomana suomessa niin en kylla ehka heraisi joka aamu noin ajoissa.

Dokaileminen, eli ryypiskely: Koko reissun aikana en ole juonut yli kahta annosta alkoholia paivassa. Monena paivana en lainkaan. Eli tulee siis kolme viikkoa ettei ota yhtenakaan paivana yli kahta annosta alkoholia. Kotona tulee kuitenkin viikonloppuisin juotua viinia sentaan vahintaan puoli pulloa ja Voudissa muutama siideri. Lisaksi taalla on alkoholi paljon kalliimpaa kuin ruoka niin ei sita myoskaan raski ostaa. Usein drinkki ja paaruoka ovat saman hintaiset. Jos siis ostaisi muutaman drinksun illassa niin paivabudjetti saattaisi lahes tuplautua. Ja yksi suuri ihme on etten ole juonut kahviakaan kuin kupillisen koko aikana. Tekee varmaan hyvaa elimistolle.

Melekosta. Sanoo Pauli.

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Sanurissa taas.

Hellurei ja hellat tunteet! Klo 19:25 ja ilta pimea.

Tanaan aamulla lahdettiin siis kohti Balin Sanuria. Otettiin aamulla Ubudissa hotellilta taxi Perama toursin toimistolle ja hypattiin sielta Perama bussiin joka meni Sanurin ja lentokentan kautta Kutalle. Sanuriin ei liput ollut kuin 20 000 IDR/nupoli. No ei matkaakaan ollut kuin reilu tunti, mutta saastettiin taxiin verrattuna n. 100 000IDR. Oltiin siis Sanurissa joskus puolen paivan aikaan ja paatimme etta kokeilemme ekaksi saada sen saman hotellin missa taalla jo alkureissutakin majailimme, eli Puri Kelapan. No mentiin siis sinne ja saatiin sielta huone sopivaan hintaa ja paatimme jaada sinne. Paasimmepa taas helpolla. Tidetaan kylla etta on vahan tylsa vaihtoehto olla samassa paikassa, mutta paatimme olla valittamatta siita. Halutaan vaan viettaa viimeiset paivat Balilla tosi rennosti.

Kun sitten huone saatiin niin siirryttiin heti uima-altaalle vahan polskimaan, lukemaan kirjoja ja ottamaan viela viimeisia rusketuksia pintaan. Iltapaivalla kierrettiin lisaksi hiukan kaupunkia ja kaytiin syomassa. Lousin myos uudet hienot uikkarit, mutta kun ei ollut niin paljoa rahaa taskussa paatimme hankkia ne vasta huomenna. Kaupunkikierroksen jalkeen mentiin paivaunille. Lomailu on naet niin rankkaa. Auringonlaskua katseltiin tossa kuuden aikaa terassilla ja otettiin siina yhdet driksut. Nyt netissa ja kohta taas syomaan. Nahtiin tossa rannalla semmoinen baari missa livemusaa perjantaisin ja ajateltiin menna tsekkaan se. Toivotaan etta saadaan siella myos se sapuskapuoli hoidettua.

Enaa onkin jaljella vain 2 rantapaivaa ja sitten alkaa matka kohti ruuhkaista Bangkokia. Aiomme siis nauttia nama viimeiset rennot rantapaivat auringosta ja olla tekematta mitaan kummempaa.

Terveystiedote aidille: Kaikki ihottumat on mita tuli viikko sitten on haipynyt hyvilla paikallisilla rohdoilla. Samat myrkyt tehoaa hyvin myos itikoiden pistoksiin. Nyt on kylla selkanahka hiukan kuoriutunut, mutta se ei menoa haittaa. Rasvaa pintaan ja silleen.

Viikon paasta on juhannusaatto ja me juhlimme sita Viralassa. Aika kivaa sekin. Ei oo niin rankka pudotus hauskan reissun jalkeen kun on heti kaikkee kivaa tiedossa.

-P-

Olisko unelmaduuni?

Palattiin tanaan tanne Balin reissun lahtopisteeseen eli Sanuriin. Paatettiin viettaa viimeiset paivat ennen Bangkokia jossain rantapaikassa lahella kenttaa. Vaihtoehtoja oli lahinna Kuta ja tama Sanur. Kuta on aussiteinien kanariansaaret, eli oli helppo paatya takaisin Sanuriin.

Iltapaivalla rannalta kavellessa paadyttiin tutkimaan Ruotsin suurlahetyston kylttia vahan tarkemmin. Mikas siina oli muukaan alla kuin Suomen suurlahetysto. On ne kylla paikan keksineet! Voisi olla aika hyva duuni olla Suomen Indonesian suurlahettilas ja chillata vaan paivat pitkat Balin rannoilla. Ja on kai siella vahan muutakin jengia duunissa. Pitaiskohan laittaa hakemusta sisaan?

Siina ihmetellessa tuli vartija kyselemaan etta mita etsitaan. Han osasi kertoa myoskin etta Suomen putiikki on jo kiinni talta viikolta. No mutta: olihan kello jo kaksi perjantaina iltapaivalla! Kylla vain, tuollainen duuni sopisi meikalaiselle oikein mainiosti. Jos joku headhunteri lukee tata blogia, niin saa ottaa yhteytta ja mina laitan cv:ta tulemaan. Olisin varmasti juuri oikea henkilo teille johonkin pieniin kevyisiin toimistohommiin!! Voisin ottaa oman lapparin mukaan ja tyoskennella rannalta kasin, niin en veisi edes toimistotilaa.

.Riikkis

torstai 12. kesäkuuta 2008

Elaimia, osa 4.

Kestoaihe naemma.

Tanaan aamiaisella sattui huvittava episodi. Oltiin tilattu teet ja leivat ja istuttiin odottamaan, kun huomasin pari puussa mellastavaa apinaa. Tarjoilijat alkoi varustautumaan kepeilla ja meni asemiin valvontapaikoilleen. Hetken paasta apinat hyppelikin ihan lahimmilla katoilla ja oli erittain kiinnostuneita ravintolasta. Yksi iso tyyppi linnoittautui yhden bungalowin katolle ja jai kyttaamaan sinne.

Miespuolinen henkilokunnan jasen haki ritsan ja alkoi tahtailla isoa apinaa silla. Mita tekee apina? On selvasti saanut osumaa ennenkin, koska piilottelee katon toisella puolen ja heti kun ritsamiehen keskittyminen herpaantuu, niin hyppelee pitkin kattoa lahemmaksi. Ja sitten akkia takaisin piiloon.

Taytyy kylla myontaa, etten ole ollut koskaan ennen niin hauskalla aamiaisella! Henkilokunta tekee kaikkensa ettei apinat paasisi pelipaikoille ja apinat pitaa ihan pilkkanaan koko touhua. Ne on kylla aivan mainioita elaimia!

.Riikkis

Puhelin hajosi!

Juuri kun ennen matkaa kerroin Paulille, etta mun puhelin on toiminut koko kaksivuotisen elamansa ajan moitteettomasti ja etta siina on maailman paras akku. Sitten se puhelin hajoaa tanaan, kun pitaisi vahan tekstailla koiranhoitoasiaa. Saatanan saatana.

Lahettakaa siis jooko mulle suunnatut tekstarit Paulin puhelimeen, koska oma toimii sitten joskus ehka juhannuksen jalkeen kun korjaajat avaa taas Suomessa ovensa...

. Riikkis

Torstaista hyvaa paivaa!

Klo 19:44 ja edelleen Ubudissa

Tanaan aamulla oltiin tosiaan kokkauskurssilla. Kurssi siis alkoi torilla kaymisella ja silla raaka-aineisiin tutustumisella. Kurssi ei ollutkaan niin kiva kun ajateltiin, silla paasimme vain seuraamaan miten ruuat tehdaan emmeka paasseet osallistumaan tekoon kuin tosi vahan. Saatiin kuitenkin reseptikirjat ja essut. Lisaksi syotiin siina samalla ainakin kuuden ruokalajin lounas. Oli ton jalkeen kylla mahat taynna. Luulen kylla etta nyt osaamme kuitenkin tehda muutamia paikallisia ruokia seka maustetahnan johon lahes kaikkien ruokien maustaminen perustuu. Saa vaan nahda miten on toi raaka-aineiden hankkiminen Suomessa. Ei taida Prismasta saada kaikkea tuoreena mita taalta saa.

Kokkauskurssi loppui vasta iltapaivalla ja olimmekin sen jalkeen niin vasyneita etta menimme paikkareille. Oikeestaan ei sitten kauheesti muuta olla tehtykkaan paitsi pyoritty kaupungilla ja kierretty kauppoja. Nahtiin myos mahtava vauvojen riippumatto. Siina olisi varmaan neuvolassa ihmettelemista kun kertois nukuttavansa muksunsa riippumatossa.

Oltiin muuten eilen illalla syomassa yhdessa rokkibaarissa, joka ei sitten niin rock ollutkaan. Oli kylla muuten todella hyva baari. Ma soin thai-ruokaa ja se oli ehka parasta mita oon koskaan saanut. Tai ainakin menee thai top kolmoseen. Riikkis soi jonkun tonnikalapihvin ja se oli kuulemma kanssa aivan mahtavaa. Taidetaan ottaa tosta kantapaikka aina kun kaydaan Ubudissa. Positiivista oli viela etta siella oli happy hour illalla 19-21 ja kalja tarjouksessa.

Huomenna lahdetaan aamulla 10:30 kohti Sanuria. Saatiin just ilmoitus etta varaamamme hotelli on taynna ja paatettiin ottaa taas taktiikaksi sama kuin joka paikkaan mennessa. Eli menetamme siis hermot rampatessa hotelleja ja kysellessa hintoja ja katsomassa huoneiden kuntoa. Aiomme kylla olla tylsia ja aloittaa siita hotellista jossa olimme ekat yot Sanurissa kun Balille saavuimme.

Ei taas muuta talta eraa. Juhannusta odotellen kun ollaan jo taalta sinne viinaksiakin hankittu.

T: Pauli-Seta

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Elaimia, osa 3.

Elainuutisista taas, hyvaa iltaa.

Olipa melkoinen paiva tanaan. Lahdettiin aamulla apinatemppelille, joku monkey sanctuary virallisesti. Ostettiin itsemme sisaan 15 000 rahalla ja lisaksi sijoitin portilla 2000 rahaa banaaninippuun. Sitten vain apinametsaan sisalle. Harmaita apinoita alkoi kavella heti vastaan ja mina niita kuvaamaan. Annoin banaanit Paulille siksi aikaa. Han siina vahan vihaisena minulle, etta kanna itse nama banaanisi. Ihmettelin etta mita se siina kiukuttelee. Otin banaanit ja herranjumala miten oli yhtakkia apinat kimpussa. Kun banaania ei tullut, niin yksi iso kaveri tarttui mua hameesta ja alkoi vetaa uhkaavasti. Heitin paniikissa koko tertun sille. Huh. Sama tyyppi oli kuulemma ollut aiemmin Paulin housunpuntissa kiinni.

Jatkettiin matkaa ilman banaaneita ja meni vahan rauhallisemmin. Paikka oli sellainen kostea sademetsalaakso ja aivan mahtava! Oli sellainen indiana jones fiilis. Vanhat sammaloituneet temppelit ja patsaat. Puista roikkui liaaneita ja apinoita juoksenteli ympariinsa.

Yhdessa temppelissa apinat oli vahan tavallista aktiivisempia. Yhdelta lapselta lahti kenka. Apina vaan nappasi sen ja juoksi temppelin katolle vahingoniloisena. Kakara huusi raivoissaan ja apina vaan heitteli kenkaa! Saatiin kylla myohemmin osamme itsekin, ensin Paulin olkapaalle hyppasi yksi kyytilainen joka kyllakin istui siina ihan kiltisti. Myohemmin mun selkaa kiipesi sellainen vahemman kiltti yksilo, joka yritti irroittaa mun rilleja ja roikkui kostoksi tukassa kun rillit ei irronneet sen matkaan. Kamerankin olisi varmaan vienyt kaulasta, ellei Pauli olis sita pelastanut.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan melkoinen! Jos ne elaimet olisi olleet muita kuin apinoita, niin ehka niita olisi voinut vahan pelatakin. Nyt ne kuitenkin vaikutti jotenkin niin sympaattisilta koko ajan. Tosi inhimillisiahan ne on. Kun tultiin takaisin hotellille, niin huomattiin etta samoja kavereita hyppi siina ihan lahipalmuissakin. Jostain syysta laitettiin kaikki kengat hyvin piiloon terassilta.

.Riikkis

Ubud, shoppaajan paratiisi

klo 19:15

Ollaan edelleen siis taalla Ubudissa. Tanaan on ollut huono ilma ja vetta on sadellut tipottain koko paivan. Ei se menoa ole haitannut, mutta kuitenkin ikava tammoinen keli. Lammin on silti.

Sapuskoista:
Eilen illalla kierreltiin hiukan kaupunkia ja kaytiin tietenkin syomassa. Aletaan olemaan jo hiukan kyllastyneita riisiin ja nuudeleihin joten paatettiin syoda tapaksia. Tapakset on paikalliseen hintatasoon nahden kalliita mutta ei Eurooppalaiseen verrattuna. Tapaksien hinnat oli valilla 15000-25000IDR. Rahaa siis paloi mutta ei mitaan verrattuna Suomeen.

Tanaan ollaan kayty vasta paivaruualla. Mentiin yhdelle sivukadulle jossa oli mukava pieni ravintola. Molemmat otti menun jossa oli juoma, nuudeliruoka ja hedelmalautanen. Hintaa tuolle tuli hurjat 18 000IDR/hippi. Tanaan mennaan viela iltaa istumaan semmoiseen rokkibaariin josta saa myos ruokaa.

Sapuskahommista viela sen verran etta varattiin huomiseksi paikallisen ruuan kokkauskurssi. Paastaan siis opettelemaan ruuan tekoa ja kaydaan jopa aamulla hakemassa tarvikkeen torilta. Kurssi kestaa 5 tuntia joten kai siina jo jotain oppii.

Shoppailu:
Jo Suomessa ennen lahtoa olin paattanyt etta talta reissulta on saatava ostettua pieneen tilaan meneva riippumatto. No eilen sen sitten vihdoin loysin ja sain viela todella kohtuulliseen hintaan (100 000IDR= 7,4e)). Sama matto oli Gili saarilla kolme kertaa kalliimpi ja niista sita en raskinut ostaa. Hyva etta olin silloin pihi.

Tanaan puolestaan tein toisen ostoksen joka on ollut pakkomielteena jo muutaman vuoden mutta maksaa Suomessa yli meikalaisen sietokyvyn. Ostin siis bongorummun ja siihen semmoisen repun joka on sille tehty. Nyt olen siis valmis perustamaan reggaebandin, kun on jo vamiina soitin, orkesterin nimi ja ekan levyn nimi. Enaa puuttuu muutama soittaja. Rumpalin ja kitaristin kanssa taisikin olla suomessa jo puhetta.

Ostimme myos kotiin hiukan uutta sisustuskraasaa, kun ostimme semmoisen hienon liskopatsaan, joka tulee kaveriksi Intiasta tulleelle norsulle. Myos uusista verhoista teimme kauppaa, mutta metrihintana 2,5e oli meille liian kallis hyvasta puuvillasta. Palaamme humenna takaisin tinkimaan.

Riikkiksen shoppausinnosta en edes jaksa kirjoittaa koska taalla on kaikki mekot NIIN IHANIA. Luulen etta kun tulemme kotiin on kaapissa ainakin 10 uutta mekkoa.

Huominen tuo tullessaan....
Huomenna aamumme siis alkaa kokkikurssilla ja iltapaivalla jatkamme kaupungin kiertamista. Pitaa myos loytaa kyyti jolla paasemme takaisin Sanurin rannalle josta Balin reissumme alkoi. Ollaan siis taalla Ubudissa viela kaksi yota ja sen jalkeen menemme nauttimaan reissun viimeiset rannat takaisin Sanuriin ja olemme siella kolme yota. Sielta lentokentalle ja kohti Bangkokia.

Terveisin, Pupu Paistolan bongorumpali Pablo

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Tiistai 10.6.

Kello 17:19

Nyt siis ollaan taalla Ubudissa. Aamulla lautta lahti Gili Menollta 7:00 ja saapui Bangsalin satamaan puoli tuntia myohemmin. Siita jatkettiin Lombokin maakunnassa (jos se siis on joku maakunta) matkaa turistibussilla kohti Senggigin satamaa. Bussimatka kesti ehka tunnin ja se kulki semmoisia vuoristoteita etta huh-huh. Ei tunnu Slovakian Tatravuoriston Taisto-bussimatkat enaa miltaan. Nyt oli tiet viela kapeampia ja kuskit vahintaan yhta hulluja. Joka paikassa hitaammista ohi vaan, vaikka nakyvyytta olisi ollut seuraavaan mutkaan muutama kymmenen metria. Torvet vaan soi kokoajan varoituksena muille. Senggigin satamasta jatkettiin matkaa vahan kympin jalkeen Perama-boatilla. Laivamatka kesti reilu 3 tuntia ja saavuttiin Balille Padangbain satamaan. Siita olikin enaa tunnin rypistys kohti Ubudia ja perilla oltiinkin reilusti ennen kolmea.

Yritimme aikaisemmin semmoista luxushotellia taalta mutta siella oli kaikki huoneet varattuina joten taas saavuttuamme oli vastassa hotellin haku. Nyt olikin hyva tuuri ja eka hotelli jota kaytiin katsomassa oli hyva, vaikkakin vahan kallis (385 000/yo). Nyt on taas ilmastointi ja ekan kerran viikkoon makean veden suihku ja uima-allas. Respassa meita olikin vastassa heppu joka innostui kun kuuli etta olemme suomesta. Se osasi useita sanoja suomea ja kertoi olleensa Suomessa joskus yhdeksankytluvulla. Saimme myos likaiset vaatteet pesuun ja itsemme oikeesti puhtaaksi ekan kerran viikkoon. Oli janna tunne kun iho ei ollut suihkun jalkeen enaan yhtaan liukas. Oli aika luxus tunne. Kylla makea vesi on hieno juttu.

Ubudin piti olla paikallinen taiteilijakaupunki. Ajattelimme etta se on vahan kuin Vilnan Uzupis tai Kopenhaminan Christiania. No mut taa ei ole semmoinen. Taidetta on kylla vaikka kuinka paljon ja viela ihan paikallisten tekemaa, mutta lisaksi taalla on kaikkia lansimaalaisia merkkiliikkeita ja todella paljon turisteja. On melkoinen kontrasti tuon Gili Menon ja Balin Ubudin valilla. Taas kerran voi sanoa etta huh-huh. Paatimme kuitenkin etta olemme taalla ainakin kaksi yota kun ei ole viela muitakaan suunnitelmia.

Vaikka kaikki onkin mennyt todella hyvin niin ei olla ihan kaikelta pahaltakaan valtytty. Pari paivaa sitten iski perus turistiripuli joka kuulemma tulee kaikille jossain vaiheessa. Nyt kun se on alkanut helpottaa (kiitos imodiumin) niin tilalle on tullut joku kamala ihottuma. Kadet on ihan semmoisilla pienilla punaisilla nappyloilla ja on niita vahan muuallakin kropassa. No mutta siihen sain juuri paikallisesta apteekista laakkeet. Tabletteja ja rasvaa. Ilmeisesti antibioottivoidetta ja antihistamiinia. Otin ne tuossa kaksi tuntia sitten ja nyt jo helpottaa. Kylla taalla on hyvat rohdot.

Eika sitten taas muuta talla eraa. Illalla mennaan katsomaan paikallista tanssia ja ainakin syomaan. Palaamma taas huomenna....

-Pasi the kutina-

Nukkumisvaikeuksia ja turistivaivoja

Saakeli etta meinasi menna hermot tanaan aamuyosta, kun herasin moskeijan meteliin. Se ei ole todellakaan mikaan sulosointu, vaan ihan kamalaa loilotusta. Ja kello 05 arsytyskynnys ei ole kovin vaikea ylittaa. Anteeksi vain kaikki m-uskontoiset, mutta pakkoko kaikkien on herata teidan rukouksen aikaan? Ja jos edelleen saa kysya, niin miksi teilta loytyy aina paikan parhaat kajarit?

Hullua kylla etta bilesaarena pidetylla Gili Trawanganilla minua ei valvottanut mikaan baariskene, ainoastaan nuo perhanan ruokouskutsut. Siina puoli tuntia-kolme varttia loilotusta kuunneltuaan (ja ei, korvatulpat ei auttaneet yhtaan!) oli jo niin hereilla ja vihainen, ettei nukkumisesta tullut enaa oikein mitaan. Ja tietenkin kaikki kukot aloittivat kiekumisen tuon mahtavan aanimerkin jalkeen, eli siina sita sitten oltiin.

Lombokilla tosiaan eniten edustettuna muslimit ja sen huomasi pienista asioista. Patsaita ja koiria ei ollut missaan! Balilla taas kun suurin osa jengista on hinduja, niin kaikkialla on patsaita ja koiria. Muutenkin Balin meininki on jotenkin rennompaa. Vaikka toki nuo Gili-saaret olivat rento paikka, oikeastaan rennoin missa olen koskaan kaynyt. Etenkin siis Gili Meno, jossa ei nimestaan
huolimatta ollut minkaanlaista menoa.

Viimeisen vuorokauden aikana ollaan saatu nauttia suuresta osasta turistien omia pikku vaivoja. Paulilla on jotakin ihme ihottumaa kasissa, kumpikin joutui eilen turvautumaan Imodiumiin ja kaiken lisaksi mina onnistuin polttamaan tanaan laivamatkalla seka olkapaat, etta naaman! Miten sellainen voi tapahtua kun reissua on takana puolitoista viikkoa ja auringossa on oltu vaikka miten? No matka jatkuu siis hetken aikaa punaisella naamalla.

.Riikkis

Gili Meno

Ollaan oltu hiukan nettipimennossa tassa pari paivaa. Siksi kirjoituksissa taukoa.

Sunnuntaina herattiin aikaisin ja siiryttiin Gili Trawanganin satamaan ja ostettiin julkisesta laivasta liput Gili Menolle. Matkaa ei ollut kuin vajaa kilometri ja hintaa sille tulio 20 000IDR/nuppi. Oltiin siis hyvissa ajoin Menolla ja aloitettiin taas majoituksen metsastys. Oltiin katsottu etta saaren toisella puolella olisi hyva paikka majoittua. Hyvat snorklausmestat ja auringonlaskut. Otettiin sitten satamasta ponikarryajelu sinnepain. Valmiiksi katsomamme majoitus olikin aivan kamala ja kaukana kaikista muista majoituksista niinpa paatimme tulla samalla kyydilla takaisin satamaan. Sen jalkeen kiersimmekin varmaan 10 majoitusta ennen kuin loytyi sopiva. Ei sekaan kauheen hyav ollut, mutta kuitenkin ok. Hintaa oli 165 000IDR/yo sisaltaen aamupalat. Otettiin se ja heitettiin kamat sinne. Taman jalkeen kierreltiin hiukan saarta ja loydettiin viela yksi majoitus ja sovittiin etta ollaan seuraava yo sittten siella. Se oli vahan kalliimpi,(200 000IDR) mutta siina oli ilmastointi.

Vahan muuta tarinaa Gili Menosta. Jos jo Trawangan oli aika rauhallinen niin Meno olikin jo sitten lahes uninen. Meidan lisaksi siella oli koko saarella varmaan 20 turistia. Meno oli muutenkin tosi chillia. Kaikki moikkaili toisilleen ja kaupustelijoitakin oli tosi vahan. Ainoo harmi oli etta siella ei sitten tietenkaan ollut paljon mitaan palveluja. Ravintoloita oli vain muutama ja niistakaan mikaan ei ollut kovin hyva. Netti siella oli, mutta se oli niin hidas etta silla ei paassyt edes kirjautumaan blogiimme sisaan. S-postit sai juuri ja juuri luettua.

Menolla oli kylla paljon hyvaakin. Siella oli siisa aivan mahtavan hiljaista ja hyvat valkoiset hiekkanrannat. Meilla menikin siis kaikki aika vaan snorklailuun ja lohoomiseen. Oli siis todella rentoa. Iltaisin kun istuttiin ravintolassa rannalla syomassa niin paikalliset tulivat juttelemaan ja olivat todella kiinnostuneita mista olemme ja missa kaikkialla jo olemme ehtineet kayda. Paikalliset olivat myos todella mukavia ja ystavallisia. Gili Menoa voin suositella kaikille jotka haluavat omaa rauhaa ja pelkkaa rentoutumista. Silla siella ei todellakaan ole mitaan tekemista.

Maanantaina paatimme etta tiistaina on taas aika jatkaa matkaa kohti sivistysta. Ostimme maanantaina taas Perama-laivalle liput suuntana Bali ja siella Ubud.

-P-

lauantai 7. kesäkuuta 2008

Gili Trawangan ja lauantai

Tanaan hoidan raportin yksin kun Riikkis tuossa varailee meille kamppaa (2 kerroksinen sviitti omalla ulkoporealtaalla) Balin Ubudista.

Tanaan on ollut ihan normi chillauspaiva. Ei olla tehty mitaan kummempaa. Aamulla kun herattiin moskiittoverkon alta niin menimme aamupalalle ja siita suoraan snorklaileen. Ma en jaksanut tanaan kauheesti snorklailla mutta Riikkis taas sitakin enemman kuten sen palaneesta selasta ja hanurista nakee. Sita voikin vaan miettia etta kuka ihme snorklaa niin etta palaa ainostaan hanuri ja alaselka. Otettiin myos hiukan kuvia vedenalla ja testattiin Pentaxin vedenpitavyys.

Snorklauksen jalkeen vuokrattiin pyorat (50 000IRD 2 fillaria 4 tunniksi) ja pyorailtiin saaren ympari. Alkumatkasta poikettiin syomaan ja loppupuolella drinkeille. 2 paaruokaa ja 2 colaa oli halvemmat kuin toisessa paikassa kaksi drinkkia ja vesi. Eli siis juominen kallista ja syominen halpaa, mika on kylla toisaalta hyva kun kannustaa terveelliseen elamaan. Fillarointi oli kylla raskasta kun tie on niin pehmeaa hiekkaa ettei siina pysty kunnolla polkemaan. Eika polkemista helpottanut myoskaan mun fillarista jatkuvasti tippuva poljin.

Kun kierrettiin saari niin nahtiin etta yli 3/4 rannoista on viela autioita mutta joka lahes joka paikkaan on kuitenkin rakentaminen aloitettu ja majoituksen maara tulee ainakin tuplaantumaan ihan hetkessa. Nyt on siis ihan viimeiset hetket nauttia Gili Trawanganin rauhasta koska vuoden paasta tama on varmasti jo ihan eri saari. Taynna turisteja.

Paatimme tanaan etta vaihdamme aamulla saarta suuntaamme Gileista hiljaisimmalle, eli Gili Menolle. Lautta sinne lahtee aamulla n. klo 9 ja maksaa 25 000/nuppi. Eli siis alle 2e.

Tanaan myos vaihdoimme euroja rupioiksi ja huomasimme etta taalla on parempi kurssi kuin Forexilla. Joten ensi kerralla vaan enemman euroja mukaan ja vaihdot paikalliseen valuuttaan paikan paalla.

No mut nyt taas aika lopetella ja siirtya syomaan. Kello taalla 19.03 ja maha kurnii.

T: Rantojen keisari, kuten anoppi nimittelee...

perjantai 6. kesäkuuta 2008

Snorklausta ja kaikkee muuta.

Tere taas pallurat. Taalla on kello nyt 19.30. Eilen illalla mentiin sitten viela ruuan ja netin jalkeen driksulle. Loydettiin ihan mahtava reggaebandi jota kuunneltiin pari tuntia. Ne soitti vaan covereita mutta hyvia semmoisia. Otettiin siina kylla muutama rommicolakin (15000IDR/kpl) mutta ei niissa kauheesti alkoholia ollut ainakaan nain suomipojan mittapuun mukaan.

Aamulla herattiin ysin aikoihin ja suunnattiin majoituksen tarjoamalle aamiaiselle. Aamiainen nautittiin semoisella laverilla 5m rannasta. Oli aika kiva paikka aloittaa aamu. Aamiaisen jalkeen pakattiinkin kamat ja etsittiin uusi majoitus. Aika nopeesti loydettiin bungalovi joka meille kelpasi. Siisti huone, ulkona oma vessa ja suihku jotka on semmoisen betoniaidan sisalla huoneeseen liitettyna. Kyllakin vain taivas kattonaan. Laminta vetta ei ole, mutta kylmakin vesi taitaa olla melkein 30 asteista joten ei mitaan haittaa. Hintaa talle tulee 150 000 IDR/yo.

Majoitus saatuamme vuokrasimme bungalovin pitajalta snorklausvehkeet ja menimme lahirantaan sukeltelemaan. Siella hilluimme vedessa joku 2h ja ihmettelimme kaloja joita suomessa nakee vain jossain isoissa akvaarioissa, mutta 10 kertaa pienempina. Kilpikonnia emme nahneet ja siksi jatkamme sukeltamista taas huomenna. Snorkkelit ja rapylat on joku 1,5e/vrk. Ja varmasti hintansa arvoista. En olisi koskaan uskonut etta noin helposti paasee sukeltelemaan tuommoisten varikkaiden kalojen sekaan.

Sukeltelun jalkeen kaytiin suihkussa ja suunnattiin pizzalle saaren toiseen paahan jonka pizzeriaa suosittteli meille yksi Sveitsilainen poitsu joka nahtiin edellisena iltana baarissa. Pizzat oli hyvat ja tehtiin oikein kiviuunissa. Oli siis koko uuni kivea. Namakin pizzat syotiin luonollisesti 5m paassa rannasta.

Niin joo. Eilen kun oltiin siella baarissa niin tutustuimme samalla Walesilaiseen poikaan joka on varmaankin tulossa kesalla myos szigettiin ja luvattiin nahda se siella. Aika hauskaa miten maailmalla tutustuu uusiin ihmisiin niin helposti.

No nyt mennaan taas syomaan kun on saatu taas koko kylaan sahkot ja on taas valinnan varaa ravintoloissa eika tartte menna vaan semmoisiin missa tehdaan ruoka nuotiolla. Paatettiin samalla jaada viela ainakin yhdeksi extrayoksi ja jatkaa matkaa toiselle saarella aikaisintaan sunnuntaina.

Paatan raporttini tahan. T: Pablo

Elaimia, osa 2.

Taalla Gileilla kissat on muuten ihan normaalikuntoisen nakoisia, pitaa tarkentaa kun aiemmassa tektissa kirjoitin, etta ovat kaikki surkeassa jamassa. Ja taalla niita kissoja on paljon. Vaihdettiin tanaan majoitusta vahan halvempaan ja yksinkertaisempaan bungalowiin ja saatiin kissat kaupan paalle. Yksi oli jo kovaa vauhtia tutustumassa meidan kamppaan ja toinen odotti terassilla.

Varsinainen kissaepisodi kuitenkin tapahtui lounasaikaan, kun paatettiin kavella runsaiden kehujen vuoksi saaren karkeen pizzapaikkaan, jossa latyt paistetaan oikeassa puu-uunissa. No siihen meidan bambumajaan (joissa taalla siis ulkona syodaan, kukin omassaan) tuli istumaan kissa. Tarjoilija meinasi hatistaa sen matkoihinsa, mutta mina sanoin etta antaa olla kun me tykataan kissoista. Myohemmin siihen tuli viela toinenkin. Ruoat saapuivat ja Pasi erehtyi tarjoamaan kissoille muutamaa reunasiivua. Mita tapahtuu? Yhtakkia siina on viisi pizzanhimoista kissaa!! Siina vaiheessa niita sai jo vahan haataa alas ruokapoydalta.

Kissat hengasivat paikalla ruokailun loppuun saakka ja mita tekee tarjoilija, kun hakee lautaset pois? Kysyy etta saako tarjota kissoille ne jaljelle saaneet reunasiivut. Vahan hammentyneena nyokkaan ja kaikki viisi syoksyvat lautasen kimppuun. Siina ne sitten soivat tyytyvaisina paitsi yksi, joka nappasi typeryyttaan oliivin. Harmi vaan lautanen oli viety pois jo siina vaiheessa kun kissa tajusi virheensa.

Hieno paiva kaiken kaikkiaan. Snorklattiin varmaan pari tuntia ja merenpohja oli taynna upeita varikkaita kaloja. Jellyfishit vahan poltteli ihoa, mutta ei annettu sen hairita. Huomenna taas rapylat ja snorkkeli mukaan ja pinnan alle.

.Riikkis

torstai 5. kesäkuuta 2008

Matka kohti Gileja

No siis ollaan nyt Gili Trawanganilla. Saaresta ei osaa sanoa oikein viela mitaan kun tultiin pimean aikaan. Majoitus saatiin pitkan hakemisen jalkeen ja maksettiin siita alyttomat 300 000. HUomenna vaihdetaan halvempaan kun paastaan ajan kanssa etsimaan. Sapuskallakin kaytiin ja ruuat oli hyvia. Oltiin tylsia ja syotiin lankkarisafkoja. Ranskalaiset maistui kylla riisin sijaan hyvalta. Hinnat taalla on hiukan kovemmat kuin Balin Sanurissa, mutta ei paljon. 20% ehka.

Mutta nyt siis asiaan eli matkaan. Aamulla kaveltiin Peraman toimistolle (peramatour.com) ja hypattiin hetken odottelun jalkeen bussiin kohti Padangbain satamaa. Me paastiin koko matka yhdella bussilla mutta osa porukasta joutui vaihtelemaan busseja sen perus saadon vuoksi mita taalla on kokoajan ja joka asiassa. Bussimatka kesti vaivaiset 2,5h kaikkien kiemuroiden kanssa. Satamassa jai hetki aikaa syoda tousti ja banaanipannari. Sitten alkoi laivamatka. Matka kesti tanne Trawanganille n. 5h ja muille Gilisaarille hiukan kauemmin. Laiva olli kylla tosi jees, vaikka matkasimmekin kauheessa hirmumyrskyssa. Riikkis oli kylla sita mielta etta se ei edes keinunut, mutta se onkin tuommoinen vanha merikarhu. Mulla oli aallokosta paha olo, mutta olin urhea enka edes oksentanut.

Taalla siis kuitenkin ollaan onnellisesti perilla ja mahat on taynna. Tai siis mun maha tayttyykin nykyaan aika helposti kun oon laihtunut kohta rantakuntoon (enaa pitaa laihtua 15kg). Varia ollaan kylla jo saatu myos ihon pintaan ja ollaan sitten kahden viikon paasta aika ruskeita kun joudutaan lahteen kotiin.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on huomenna siis majoituksen vaihto ja ylihuomenna myos saaren vaihto hiukan hiljaisemmalle Gili Airille. Sitten mietitaan viela ehditaanko kayda Lombokissa ennen Balilla paluuta. Balilla kuitenkin haluttais kayda viela tulivuorijarvella ja Ubudin taiteilijakaupungissa.

Ei muuta talla kertaa. Siirrymme kuuntelemaan live reggaeta ja juomaan parit driksut.

T: Pasi, rantojen mies

PS. Saat Salla jakaa blogin osoitetta.

PPS. Ostettiin Jakartasta kaksi loistavaa paikallista reggaelevya. Levykellari kateelliseksi!!!!

PPPS. Riikkis haluaa sanoa mutsille ettei ole koskenut mihinkaan elaimeen. (Pasi kommentoi: Ei siis viela ja lahella on jo ollut)

Surkea kissanpentu ja muita elaimia

Tallaisen matkan varjopuolia on se kaikki kurjuus, mita valilla ymparillaan nakee. Jakartassa oli kerjaavia naisia pienet vauvat sylissa. Samoin lapsia oli lahetetty kerjuulle. Lasten kohdalla on ehka helppo ajatella, etta olisivat koulussa eivatka kadulla kerjaamassa... Mutta koulu ei taida olla kaikille mahdollista taalla pain maailmaa.

Jostain syysta eniten pahalle tuntuu kuitenkin nahda huonokuntoisia elaimia. Taalla on paljon kissoja ja ne ovat aika surkeassa jamassa. Sanurin hotellin ravintolassa paivysti joka aamu kissaemo pentunsa kanssa. Emon toinen silma oli aivan hirvean nakoinen, kaytannossa se oli yksisilmainen. Pentu oli langanlaiha ja silla oli pyorea matovatsa. Mita siina voi tehda? Muuta kuin antaa kissanpennulle aina aamiaisen jalkeen yli jaaneen voinapin, etta se jaksaisi edes seuraavaan paivaan saakka. Vai onko se tarkoituskaan, tieda sita.

Tanaan kun ajettiin bussilla ympariinsa, niin silmiin osui Bali dog shelter. Paassa syttyi heti lamppu! Jos joskus olisi aikaa hieman pidemmalle reissulle, niin minahan voisin yhdistaa hyodyn ja huvin. Vahan reissausta ensin ja sitten hommiin koirakotiin. Kylla mina siihen pystyisin! Kuukauden paivat vaikkapa toita siella, niin ehka voisin auttaa muutamaa koirapoloista.

Tanaan saavuttiin myos tanne Gili Trawanganille. Taalla ei ole mitaan moottoriajoneuvoja, ainostaan ponirattaita. Miltahan ne ponit nayttavat huomenna paivanvalossa, en uskalla edes ajatella... Ainakin osa niista nayttaa kuljettavan turisteja pitkalle iltaan saakka.

.Riikkis

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Matka jatkukoon!

Oltiin taas aamulla aikaisia lintuja ja ennatettiin hotellin aamiaiselle. Se on ihan mainio, tuoretta papaijaa ja kaikkea muuta ihanaa. Ja kuuluu siis hintaan. Siita sitten lahdettiin etsimaan meille huomiseksi kuljetusta Lombokille ja kenties sielta viela Gili-saarillekin. Huudettiin matkalla eit ainakin viidelletoista taksikuskille ja viidelle muulle kauppiaalle. Loydettiin Perama tours aika katevasti. Myyja oli oikein mukava, ei sellainen hullu tyrkyttaja kuin nama yleensa taalla. Maksettiin matkasta Gili Trawanganille 240 000 rahaa per persoona, eli noin 18 euroa. Hinta sisaltaa parin tunnin bussimatkan ja viiden tunnin lauttamatkan. Ei halpa, mutta ei todellakaan missaan superturistien speed boattien hinnoissa. Ne olis olleet jo sellaista 60 dollaria pelkka laivamatka.

Nyt sitten vaan toivotaan, ettei aallot keikuta aivan kamalasti ja etta rinkat pysyy kuivina. Ei tieda yhtaan etta millainen se laiva tai lautta on (mutta mutsi ala huoli, se on ihan luotettava se matkanjarjestaja!). Bussi lahtee aamulla 10.15 eli ollaan ihan katevasti alkuillasta perilla, ellei nyt tule jotain myohastymisia (mika nyt ei ole niin kovin epatavallista taalla kyllakaan...).

Vierailtiin tanaan myos orkideapuutarhassa, joka oli ihan jees. Pauli vahan valitti etta paasymaksu oli paha. Se olis ehka sijoittanut sekin rahat Bali Hai:hin ei paikalliseen olueen. Mutta nahtiin siis monenlaista kukkaloistoa ja ne orkideat tosiaan kasvoi puiden runkoa pitkin. Nyt alan ymmartaa etta miksi ne pitaa olla Suomessakin lapinakyvassa ruukussa ja hakkeessa. Juuri siksi!

.Riikkis

Ja hei, nyt pystyy kommentoimaan rekkautumatta. Mut taa lahettaa kaikki viestit ensin tarkistettavaks, niin ei tuu mitaan viagramainoksia.

taxia osa 2.

Taas on tanaan ajeltu taksilla ja se oli taas kyytia se. Taksit ajaa kylla suht rauhallisesti, vaikkakin koko ajan torvea soittaen, mutta niin tekee kaikki muutkin. Otettiin tosiaan taksi yhdelta "taksitolpalta" ja mentiin keskustelemaan hinnoista kohti orkidea puutarhaa. Matkaa oli 4,5km. Taksi sanoi ajavansa mittarin kanssa joten hintaa ei tarvinnut sopia, mika kavi meille oikein hyvin koska mittaritaksit on ollut tahan asti halvimpia. Hypattiin kyytiin ja samointein kuski alkoi kaupata meille paluumatkaa sopimushinnalla. Lupasi odottaa meita puutarhan pihalla koko vierailumme ajan. Kerroimme etta emme ole kiinnostuneita tarjouksesta. No kuski kuitenkin jankkasi tata koko matkan (10min) ja lopulta emme vain jaksaneet vastailla hanen ehdotuksiin ja keskustelimme vain keskenamme. Kuski ehdoitti etta matkan kokonaissumma olisi ollut 100 000 IDR ja kun emme kiinnittaneet huomiota haneen niin summa putosu viela 20 000 IDR. Emme siis kuitenkaan ottaneet tarjousta vastaan vaan maksoimme yhdesuuntaisen taksin 25 000IDR ja hyppasimme autosta pois. Kavimme rauhassa puutarhassa (anopille tiedoksi etta nyt olen tosi asiantuntija orkideoiden kasvatuksessa. Voi vaikka kysya neuvoa jatkossa minulta) ja kun paasimme kierroksen loppuun lupasi kassatytto ystavallisesti tilata meille taksin. Kun taksi tuli niin yllattain kuski oli sama. Kuski tuli luoksemme hymyillen ja otti meidat taas iloisesti kyytiin. Kertoi etta oli jattanyt numeronsa kassalle, etta osaavat tilat meille oikean taksin. Nyt kyyti oli hiukan pidempi kun tulimme hiotellille saakka ja sovimme paluumatkan hinnaksi 30 000. Eli kokonaishinta oli 55 000IDR kun hanen special halpa meopaluunsa olisi ollut 80 000. Taas saastimme hurjat 25 000 joka on euroissa hurjat vajaa 2e.

Ollaan loydetty taalta jo meille vuokra-asuntokin vuodeksi eika vuokrakaan ollut kuin vaatimattomat 130 000 000 IDR. Siina olisi 2 MH, 2 WC, uima-allas, OH ja K. Omaa pihaakin oli jonkun verran. Ei viela vuokrattu sita vaan jatketaan matkaa Gilelle ja Lombokiin halvemman asunnon perassa. Kylla taalla myytaviakin taloja on. 200m2 kamppa uima-altaalla olisi 3 750 000 000 IDR. Pitaa kuitenkin viela harkita ettei tee hulluja paatoksia.

No mut taidanpa jatkaa taas matkaa ja alkaa miettimaan mita tekisi huomisella 5 tunnin laivamatkalla paratiisiin.

T: Pablo the man

PS: Saattaa olla etta Gililla ei ole nettia tai sitten se maksaa ihan hulluna joten jos ei tekstia tule seuraavn viikon sisaan niin ei paniikkia. Me vaan chillataan riippumatossa jonkun palmun alla valkoisen hiekan aarella.

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Kaloja lammikoissa

Olen koko aamun ihastellut hotellin (tai siis mokkikylahan se on ennemmin) pihassa olevia kaiken kirjavia kaloja lammikoissa ja altaissa. Voisin katsella niita vaikka miten pitkaan. Yhdessa lammikossa oli myos violetteja lumpeita. Ihan uskomatonta!

Kaloista tuli mieleen se, kun sain lapsena oman akvaarion. Tai siis siskon kanssa yhteisen. Luettiin akvaariokirjoja ja mietittiin etta mita kaloja ostetaan. Silloin aiti sanoi, etta maailmassa on paikkoja joissa akvaariokalat uivat ojissa. Minusta se tuntui ihan uskomattomalta. Aloin heti elatella toiveita siita, etta paasisin joskus sellaiseen paikkaan. Kirjavat kauniit kalat ojissa kuulostivat aivan sadulta. Niin, nyt olen taalla.

. Riikkis

Taksiseikkailua ja muuta.

No huh mita taksikuskeja taalla oikein on. Tultiin siis Balille viime yona kuten Riikkis tossa kirjoittikin. Piti sitten taas ottaa kentalta taksi hotellille. Ekaks kateltiin etta on niin pieni kentta etta mites taalta taksia saakaan kunnes kimppuun hyokkasi taas kymmenen kuskia. Eka heti kyseli mihin ollaan menossa ja me kerrottiin paikka. No hinnaksi ilmoitettiin 150 000. Sain sen heti tingattua 100 000 IDR:aan. Sen jalkeen vasta alkoikin neuvottelu. Olin etta me ei makseta kuin 50 000 ja sehan ei niille kaynyt. Ilmoitin sitten etta etsin halvemman kyydin. Lahdettiin kavelemaan poispain ja heti juoksi yksi kuski peraan ja lupasi heittaa meidat silla 50 000 rupialla. Kyyti sujui hyvin ja pysahdyttiin vain kerran matkalla tankkaamaan (matkaa max 15km). Hotelli loytyi helposti mutta pihalla kun annoin sen sovitun 50 000 niin kuski alkoi inttamaan etta hinta oli 60 000. Kerroin mita oltiin sovittu ja sitten se alkoi puhuun jotain 80 000 hinnasta. Vahan aikaa ihmeteltiin sita kunnes vaan kaannyttiin ja kaveltiin respaan. Kuski jai pihalle kiroilemaan ja kyttaamaan meita kunnes lahti muutaman minuutin paasta pois. Aikamoinen heppu.

Toinen tarina on Jakartasta. Otettiin hotellilta kyyti kentalle kun ajateltiin etta se olisi helpointa ja luotettavaa. No oikeastaan se olikin, ainakin varmaan paikallisen mittapuun mukaan. Ekaksi kuski kysyi voiko se ottaa isansa kyytiin kun silla on sama matka kuin meilla. Isa on kuulemma bisnesmiehia. Isa olikin joutunut sairaalaan ja mentiinnkin hakemaan kyytiin veljea joka tuuraa isaa. Veljea odoteltiin joku 10 min niiden kodin edessa kunnes saatiin se kyytiin. Ajateltiin Riikkiksen kanssa etta tama ok ja nyt kentalle. Mutta eipas mihinkaan kentalle viela vaan hakemaan ensin bensaa, kuten tuntuu olevan paikallinen tapa. Bensan haun jalkeen haettiin viela paikallinen lotto. Sitten jo alettiin vahan hermostua ja huomautettiin asiasta niin johan paastiin suorinta reissia kentalle. Toisaalta ei siita mitaan iloa ollut etta oltiin siella hyvissa ajoin koska kaikki matkatavara ja lippusysteemit sujui niin hyvin ja nopeasti. Paastiin siis odottamaan sita konetta hyvissa ajoin. No sitten kun koneen piti lahtea niin saatiin kuulla ilouutisia etta se on tunnin myohassa. Lopulta paastiin matkaan kaksi tuntia myohassa.

Semmoista taalla tanaan. Nyt lahdetaan takasin hotellille nauttimaan uima-altaasta ja suunnittelemaan illan ruokapaikkaa.

P

Rannan valkoisin olento

Eilen oli rasittava matkapaiva ja oltiin yolla joskus 1.30 perilla taalla Balin Sanurissa. Lento oli yli pari tuntia myohassa ja lahtoaula oli niin pimea ettei siella edes oikein voinut lukea. Myohastyminen johtui kuulemma huonosta saasta. Tieda sitten, ainakin tanaan saa on mainio. Lamminta on ja aurinkoa, mutta myos aika voimakas ja niin ihanan viilentava tuuli. Paikalliset lennattaa isoja leijoja, niita on kaikkialla ja ne ovat niin kauniita!

Majoitumme sellaisessa mokkisysteemissa, eli meilla on oma parveke puutarhanakoalalla. Huone on tosi siisti ja siella on oma jaakaappikin. Vahan turhan luksusta, mutta pihalta loytyy myos uima-allas oikein baareine kaikkineen. Sanoin Paulille etta tama on ihan liian luksusta kaiken maailman torakkamajoituksiin tottuneelle, mutta etta saatan tottua tahan hyvin pian :D
Parasta kaikesta on se, etta taalla on hiljaisin jakso meneillaan ja hotelli on aivan autio. Altaallakin saa polskia ihan kaksistaan. Hinnat ovat nekin low seasonin mukaiset, maksetaan yosta 35 dollaria kun oikea hinta on 60.

Kaytiin aamulla rannalla ja heratin kummastusta valkoisen ihoni kanssa. On taalla muitakin turisteja, mutta totta se on: Mina olen valkoisin kaikista! Paitsi silloin olen punainen, kun hiki oikein pukkaa paalle. Punainen hikoileva porsas. No paikalliset vaan haluaa vertailla kasivarsiaan mun kanssa ja kyselee etta laitoinhan paljon aurinkorasvaa.

Paatettiin olla taalla viela kaksi yota ja lahtea sen jalkeen kohti hiljaisempia rantoja. Taalla on kuitenkin vahan turistimenoa, vaikkakin suhteellisen vahan. Mutta jotenkin ihan pelkka rentoutuminen sopii nyt kuvaan paremmin kuin hyvin. Jostain syysta meilta kysellaan etta ollaanko honeymoonilla. Hassua. Nakyyko se naamasta vai?

Taalla on ihanaa. Olen onnellinen!

.Riikkis

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Matkapaiva nro 4.

Mulle ei ole takaiskuja tullut ellei lamminta olutta lasketa takaiskuksi.

Kello on nyt taalla 13.33 ja huone luovutettiin tossa puoli tuntia sitten. Nukuttiin aamulla aika pitkaan kun taitaa tuo aikaero vasyttaa viela hiukan. Eilen hengailtiin kaupungilla ja kaytiin myos seaworldissa jossa oli kaloja joka lahtoon. Haukia ja ahvenia ei kylla nakynyt. Taxilla ollaan jouduttu ajeleen jonkun verran ja melkein aina ollaan tultu kusetetuksi. Toisaalta turha siita on valittaa koska lankkarit joutuu maksamaan varmaan aina enemman. Eika ne summat mitaan valtavia ole ollut. Tai siis niille ehka paivan palkka mutta meille max 2 euroa. Kaikki on niin suhteellista.

Hauskaa on ollut myos ruokapaikan valinta. Jossain makkarin ja burger kingin vieressa lasi mehua saattaa maksaa saman verran kuin tassa meidan hotellin vieressa kahden hengen ateria. Esim eilen syotiin nuudeliannokset ja juotiin limpparit, niin kokonaishinta oli jotain 3 euroo. luultavasti hinnat viela laskee kun paastaan pois Jakartasta. On muutenkin hassua tuo rahan arvo. Valilla miettii etta ei viitsi ottaa jotain toista annosta kun se maksaa 5000 enemman ja sitten kun sen kaantaa euroiksi niin on kyse vain 34 sentista. Tammoista taa kun on tottunut vahan eri lukuihin.

Seuraavaksi siis suuntana on Bali johon meilla lahtee kone tanaan klo 19.50. Lento ei kesta muistaaksini kuin reilun tunnin mutta Balilla on kello tunnin edella Jakartaa (5 tuntia suomea edella). Balilta ollaan varattu hotelli kahdeksi ensimmaiseksi yoksi ja otettiinkin oikein luxus hotelli Sanur beachilta. Kaksi yota maksoi yhteensa 70 dollaria. Kentalle meidan pitaa lahtea viimeistaan 3 tuntia ennen koneen lahtoa kun taksimatka sinne kestaa noin tunnin. Balista viela sen verran etta siella tosiaan hengataan nuo kaksi yota ja sitten olisi tarkoitus lahtea Lombokiin ja Gili-saarillle. Balilla varmaan netti toimiikin, mutta siita etenpain ei ole mitaan tietoa.

Mutta, mutta... palaillaan varmaan taas huomenna.

-P-

Pienia takaiskuja

Ensimmaiset takaiskut koettu:

1. Eilen illalla oltiin kavelemassa syomaan tassa Jalan Jaksa -kadulla, niin eikos joku paikallinen kaynnistanyt moponsa just mun edessa ja sielta pakoputkesta tai mista ikina lensi melkoiset maarat jotain moottorioljya mun paalle. Perkeleen perkele! Jalat ja kadet oli ihan mustat ja hame kanssa. Osasinpa olla taas oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ei muuta kun hotellille takaisin pesulle. Eihan se oljy edes meinannut lahtea millaan pois! Olen edelleen hieman mustajuovikas. Hame on muovipussissa ja todellakin toivon, etta se lahtee puhtaaksi kun se on mun ehdoton suosikkihame!

2. Koska paikallinen suklaa ei maistu miltaan, niin investoin eilen illalla Tobleroneen. Aamulla lauma muurahaisia oli saartanut jaljella olevan suklaan. Niisk.

.Riikkis

lauantai 31. toukokuuta 2008

Ensimmaiset tunnelmat Jakartassa

Oltiin eilen illalla kymmenen maissa paikallista aikaa taalla Jakartassa. Matkaa oli taitettu melkein vuorokausi, kun siihen laskee lennon Suomesta Bangkokiin, kuuden tunnin hengailun kentalla (oli muuten tosi hieno kentta!) ja lennon tanne Jakartaan. Matka meni kylla kaikilta osin oikein mainiosti. BKK:ssa vahan ihmettelin etta miksi kaikki juoksee tukka putkella koneeseen, mutta syyksi paljastui etta siella ei ollut numeroituja paikkoja, vaan paikat jaettiin nopein ehtii ensin -periaatteella. No meille kavi tuuri ja Pasi paasi istumaan lentoemon viereen heh heh hee.

Vahan oli hamminkia Jakartan kentalla taksikuskien valinnan kanssa, mutta sellastahan se taalla aina on. Loppujen lopuksi taidettiin ottaa pimea taksi, vaikka kuskilla olikin UM:n suositteleman firman passi kaulassa. Aija taisi olla tulostanut sen omalla printterillaan. No matka meni kuitenkin hyvin, eika edes perilla ollut vaantoa hinnasta. Melkoista! Ruoan ja suihkun jalkeen sita oli aika onnellinen ja valmis nukkumaan.

Tanaan sitten aamu alkoi riisilla ja nuudelilla, eihan taalla mitaan leipaa aamulla syoda. Kylmaa riisia aamupalaksi ja lamminta paivalliseksi. Hintataso on varsin kohtuullinen, kun iltaruoat plus limpparit maksoi eilen jotain paalle 4 euroa. Tanaan pitaisi loytaa joku hyva ostoskatu, koska tarvitsen muutaman reissumekon. Taman meidan majoituskadun (nimeltaan Jalan Jaksa) piti olla reppumatkaajien katu, mutta ei taalla ole kaupan kauppaa. Hassua. Tai sitten nama viettavat tanaan sunnuntaita ja kaupat aukeaa huomenna. Voihan se menna niinkin.

Lamminta on jotain plus 30. Vahan meinaa hikea pukata. Huomenna illalla varmaan helpottaa, kun jatketaan matkaa Balille. Odotan niin paljon omaa rantabungalovia, merta ja banaanipannukakkua aamiaiseksi!

.Riikkis

Matka on osa matkaa....

Huomenta!

Nyt ollaan Jakartassa ja taalla on kuuma. Ei kuitenkaan liian kuuma. Kerrotaampa kuitenkin hiukan matkasta.

Tosiaan perjantaina ehdittiin hyvin kentalle ja kaikki sujui hyvin. Kone oli hiukan myohassa ja aivan taynna. Hauskaa oli kentalla kun joku huuteli niemeani ja huomasin yhden kaverin joka oli menossa samaan koneeseen. Han kuitenkin jai jo Thaimaaseen rinkkansa kanssa, kun meilla suunta oli eteenpain. Matkaa Helsingista Bangkokiin oli hurjat 7913km ja aikaa siihen meni n. 10h. Bamgkokissa lentokenttamuodollisuudet sujui yllttavan hyvin. Hiukan jouduttiin passintarkastuksessa selvittamaan mihin ollaan menossa kun ei oltu laitettu lappuihin majoituksen osoitetta. Hadissaan sitten kirjattiin siihen Balin osoite, joka onneksi meni pienen ihmettelyn jalkeen lapi. Kentalla jouduttiin hemgailemaan joku 6h, mutta se ei ollut mikaan ongelma kun Bangkokin kentta on todella iso, hieno ja nykyaikainen. Kone Jakartaan lahti paikallista aikaa 16.40 ja sekin oli taas yllattain hiukan myohassa ja perille paastiin joskus klo 20 jalkeen. Jakartan kentalla kaikki menikin sitten jo vahan liiankin helposti ja siina sitten mietittiin etta kylla taa viela jossain kostautuu. Taksien kanssa sitten kylla olikin melkoista saatoa, mutta Riikkis tuossa vieressa jo nayttaakin kirjoittavan siita.

No mut nyt ollaan kuitenkin onnellisesti taalla Jakartassa ja hotellikin on siisti. Liikenne on aika kaaosta, mutta hyvin taalla selvitaan. Aikaero on nyt 4h vaikka jotain muuta tossa taisin aiemmin vaittaa.

Taa paiva hengaillaan taalla ja huomenna otetaan iltapaivalla suunnaksi Bali. Luultavasti sielta sitten kirjoitellaan lisaa.

-Pauli-

perjantai 30. toukokuuta 2008

Muutama käytännön juttu...

Jos joku ihmettelee kun juttua tulee outoihin aikoihin niin jostain syystä kirjoitusajat ovat jonkun muun maan kellosta. Aikaeroista vielä sen verran että Bangkok on Suomen aikaa 5 tuntia edellä. Jakarta taitaa näin kesällä olla 4 tuntia edellä ja Bali taisi olla 5 tuntia edellä. En kyllä ole ajoista ihan varma kun Indonesia kuuluu kolmeen eri aikavyöhykkeeseen ja siellä ei taida olla olemassa kesäaikaa. No mutta rahoista vielä sen verran että Indonesiassa ollaan ainakin hetki miljonäärejä kun kurssi on niin surkea. 1000000 rupiaa on hurjat 75 euroa. Tämmöisiä faktoja vielä tähän ennen lähtöä.

Eipä sitten muuta tähän hätään. Lähtöön aikaa puoli tuntia. Nyt vähän jänskää....

P

Lähtötunnelmia

Tänään siis startataan kolmen viikon reissuun. Matkareitti kulkee Bangkokin ja Jakartan kautta Balille ja sieltä Lombokille ja Gili-saarille. Liikaa suunnitelmia ei ole tehty ja niinhän sen pitää mennäkin. Rinkka selkään ja kohti uusia haasteita! Majoitukset on kuitenkin varattu nyt alkuun Jakartasta ja kahdeksi ekaksi yöksi Balin Sanurista. Siellä chillataan pari päivää ja mietitään että minne suunnataan.

Lonely Planet on hankittu, mutta ei luettu. Koneessa on kyllä hyvää aikaa sellaiseen. Käytiin juuri hankkimassa myös matkalukemiset ja listä näyttää tältä:

Honey Aaltonen: Hurriganes
Dan Brown: Enkelit ja Demonit
Risto Isomäki: Sarasvatin Hiekkaa
Sophie Kinsella: Himoshoppaajan ratkaiseva askel
Anja Snellman: Safari Club

Samalla täydennettiin matka-apteekkiin kaikki tarvittava (terveisiä vaan mutsille!!). Sieltä löytyy laastaria, sidetarpeita, käsidesiä, desinfinointiainetta, allergialääkettä, särkylääkettä, imodiumia (paljon), maitohappobakteereita, pantyson-voidetta, rakkolaastareita, lihasrelaksantteja ja antibioottikuuri. Melkoinen setti kyllä!

Nyt pitäisi vielä pakata omat ja koirien tavarat. Vähän haikena pakkaan mäyrien ruoat sun muut, kyllähän niitä tulee kovasti ikävä... Onneksi toiset ovat kuitenkin hyvässä hoidossa. Enpä ole tainnut ennen ollakaan kolmea viikkoa erossa mäyriäisistä! Mutta ehkä reissussa on sen verran tekemistä ja haasteita, ettei ehdi tuollaisia mietiskellä.

Eipä muuta kuin kamat rinkkaan ja menoksi! Jännittävää!

.Riikkis

Matkakuumetta

Hola,

Ajateltiin alkaa pitämään reissun aikana tämmöistä blogia niin ei tarvitse lähettää niin monelle ihmiselle sähköpostia reissun aikana. Nyt voi olla äipät rauhassa kotona kun lapset kirjoittelee maailmalta.

Elikkäs... Nyt ollaan vielä Hämptonissa ja kohti lentokenttää pitäisi lähteä tuossa puoli kuuden aikoihin. Pakkaamista ei ole vielä aloitettu ja viimeisiä tarvikkeitakin pitäisi vielä ostella. Niin ja Riikkikselle hommata passi (uusi passi tulee käyttöön kylläkin vasta seuraavaan reissuun). Lisäksi luvattiin eilen että viemme munkkeja levykellariin iltapäiväkahville kun sulatimme aamulla pakastimen ja siellä niitä munkkeja oli. Mäyrienkin matkatavarat pitäis pakkailla että pärjäävät hoidossa seuraavat kolme viikkoa. Eli kuten huomaatte niin hommaa on vielä aika paljon ja aikaa vähän joten alamme nyt kiireellä valmistautumaan lähtöön.

-Pauli-