Tanne Sanuriin paluun jalkeen on alkanut taas pinna kiristya paikallisten persekarpasten ansiosta. Kadulla ei voi kavella metriakaan, etteiko joku auto hidastaisi kohdalle, toottailisi ja kuski alkaisi kaupata kyytipalvelua. Taalla turistin ei tosiaan uskota jaksavan kavella metriakaan. Niin sanottu keskustelu menee aina samaa rataa:
-Hello sir, taxi? Yes, taxi yes!
-No thanks
-Transport maybe?
-No.
-Maybe tomorrow?
Persekarpasesta paasee eroon vain kavelemalla sinnikkaasti eteenpain. Pian sama keskustelu alkaakin seuraavan tarjokkaan kanssa alusta. Tiedan kylla aivan hyvin etta tyotaan ne vain tekevat ja ovat varmaan low seasonin takia niin arhakkaina tyrkylla, kun elanto pitaa jostain ansaita. Hermot on silti toisinaan koetuksella, etenkin paivasaikaan kun on niin tuskaisen kuuma ja pitaisi kavella eteenpain. Kuitenkin ihan vaan muutaman kerran olen huutanut niille Never kun ne kyselevat etta no koska se kyyti sitten kelpaisi.
Toinen ryhma on kauppoihinsa houkuttelevat naiset. Ovela houkutuskeino on huudella Just looking, looking is free, come to my shop, yes to my shop. Ja idioottikin tietaa, etta jos sinne kauppaan jostain syysta erehtyy, niin todellakaan siella ei vain katsella! Kauppaa hierotaan yhdesta tavarasta kerrallaan ja katselu on aivan mahdotonta. Jos yrittaa ulos ostamatta mitaan, niin aivan takuulla juoksevat kintereilla houkuttelemassa ja kauppaamassa jotain keksimaansa myyntiartikkelia.
Onneksi ei oikeastaan tarvitsekaan ostaa mitaan. Paras tapa on vaan kavella eteenpain ja olla huomioimatta perskarpaset kokonaan. Niin ne muutkin taalla vahan pidempaan pyorineet nayttaa tekevan. Seuraavan kerran ostoksille sitten Bangkokissa MBK Centerissa.
.Riikkis
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti